10.1.2017

Mitä Jaajolle tapahtui interraililla ja muita ikimuistoisia #matkastooreja

Matkamessujen #matkastoori-kilpailun viimeinen viikko on käynnistynyt. Vielä ehtii osallistua!

tempaudu-artikkelikuva-2

Olethan jo osallistunut kilpailuun? Tee näin: Kuvaa Instagramiisi lyhyt video, jolla kerrot matkastoorisi. Se voi olla hauska kohtaaminen, kamala hotellihuone, ikimuistoinen lentomatka tai mikä vain sinulle mieleen jäänyt kokemus. Aikaa on 15.1 asti. Katso kilpailun säännöt ja palkinnot  täältä. Voit voittaa 3000 € arvoisen matkalahjakortin kilpailun pääyhteistyökumppanilta Apollomatkoilta. Mukana myös Matkavekka ja Touring Cars.

3. kilpailuviikon #matkastoorit:

Monelle sattuu ja tapahtuu nuoruusvuosien interraililla. Katso Jaajo Linnonmaan instavideosta, minkälainen mutka häneen matkaansa tuli.

 Lue myös viikon parhaimmat tekstitarinat:

Se oikea Salem?

Ollessani Bostonissa, USA:ssa au pairina tein paljon road trippejä ystävieni kanssa. Olin voittanut hotelliyön Mainen osavaltiosta kauniilta seudulta, pikku kaupungista. Menimme sinne ystäväni kanssa ja matka oli todella hauska! Hotelli oli loistava, mutta se kylä… suhteellisen autio, läsähtänyt, ränsistynyt ja ehkä jopa hitusen pelottava. Päätimme, että jatketaan teemaa ja mennään käymään legendaarisessa Salemissa, noita kaupungissa (noitien hautausmaa, kauhukierroksia yms. yms.) Laitoimme navigaattoriin määränpääksi Salem. Päästyämme Salemiin löysimme vanhan linnoituksen, jonka ympäristössä ajattelimme olevan näitä noita juttuja. No hetken alueella hassutellessamme huomasimme, että siellä on käynnissä häät! Poistuimme vähin äänin paikalta. Jatkoimme matkaa, kävimme keskustassa ja ihmettelemme, missä kaikki noita-asiat on… Hetken tutkailtuamme asiaa tarkemmin totuus paljastui… Olimme väärässä osavaltiossa 😀 Loopulta pääsimme OIKEAAN Salemin kaupunkiin ja saimme kylmät väreet nousemaan kierrellessämme noita kaupungissa.

Olutta bussimatkalla Israelissa

Olimme kaverini kanssa v 2013 syksyllä Israelissa lomalla ja lähdimme omin päin bussilla Eilatista kuolleelle merelle päivän reissuun. Bussissa matkusti sotilaita rynnäkkökivääreiden kanssa ja ikkunoista havaitsimme, että välillä oli vain aavikkoa silmän kantamattomiin. Päivä kuolleella merellä oli hauska, lämpöä oli yli 30 astetta ja kylmä olut maistui meille molemmille oikein hyvin. Lähdimme takaisin Eilattiin viimeisellä bussilla ja ostimme sen kummemmin ajattelematta muutaman oluen bussimatkalle. Menimme takapenkille istumaan melko täydessä bussissa ja avasimme tovin päästä olut tölkit. Vieressä istunut nainen alkoi huutamaan meille, ettei täällä saa olutta juoda ym. Tässä kohtaa vasta kävi mielessä, ettemme tosiaan tienneet mitä paikalliset tuumaavat alkoholin juonnista bussissa. Nainen ei hellittänyt, hän haastoi riitaa kokoajan ja uhkasi kertoa kuskille juopottelustamme. Pistimme oluet pois ja päätimme ystäväni kanssa hieman kiusata naista. Huoltoasemalla pysähtyessä ostimme salaa limsatölkit ja kun bussi lähti matkaan, avasimme äänekkäästi limsatölkit, muttemme näyttäneen mikä tölkki oli kyseessä. Nainen riemastui tästä ja lähti bussin etuosaan ja kovaan ääneen siellä meitä sätti loppumatkan. Me olimme juopottelevinamme ja sekös naista ärsytti. Niin rohkeita emme olleet, että olisimme riskeeranneet bussissa olon oluen juonnilla, sillä yö aavikolla olisi varmasti ollut kaikkea muuta kun hauska.

”Sairaan hieno” irokeesihattu Kanarialla

Vanhempani, erityisesti Isäni on mieleenpainuvinta matkaseuraa, sillä he keksivät aina jotakin älytöntä, etteivät väkinäiset perhelomat olleet keskenkasvuiselle teinille tylsiä. Paras muisto on varmasti se, kun Isäni halusi lähteä hieman juhlimaan Kanarialla jouluaattoa edeltävänä iltana, ja päätyi vaihtamaan reppunsa ”sairaan hienoon” irokeesihattuun joka maksoiin 3 euroa. Jouluaaton vietimme poliisiasemalla miettien miten pääsemme takaisin Suomeen ilman passeja, rahaa sekä muuta repun sisältämää omaisuutta. Isä istui poliisiasemalla silti ylpeänä kyseinen irokeesihattu päässään, enkä ole äidin huudosta huolimatta nauranut milloinkaan niin paljoa.

Jääharkkoja Vietnamissa

Vietnamilaisessa pikkuhotellissa asuessamme sen henkilökunta keksi tosi mukavan tavan viihdyttää 10 ja 11-vuotiaita poikiemmen. Heidän uidessaan hotellin uima-altaassa henkilökunta toi altaaseen ilmeisesti kylmäkellarissa käytettäviä valtavia jääharkkoja. Ne olivat noin metrin pituisia ja pitkiltä sivuiltaan 30cm paksuja palikoita (siis 100x30x30cm). Kun niitä käsitteli vedessä, ne tuntuivat ihan painottomilta, joten pikkupojatkin saivat niillä leikittyä helposti. Voisi kuvitella että niin isot jäämöhkäleet kestäisivät kauan uima-altaan lämpimässä vedessäkin. Koitimme arvailla miten pitkään menisi niiden katoamiseen. Arvatkaapa itse? Meidän arviomme menivät aika lailla pieleen ja olivat pahasti yläkanttiin. Ne nimittäin sulivat aina noin kymmenessä minuutissa. Sen kymmenen minuutin aikana niistä kyllä sitten tuli aikamoisia jäätaideteoksia, jokaisesta vähän erilaisia ja koko ajan muuttuvia. Vaikka uima-allas ei ollut iso, me emme huomanneet että jääharkoilla ollut minkäänlaista vaikutusta veden lämpimyyteen.

Tulva Kanariansaarilla

Olimme koko perheen voimin  Kanariansaarilla. Ilmat olivat ihanat, ja hotelli mahtava,kaksikerroksinen. Kävimme ratsastamassa aamulla hevosien kanssa. Hotellille saavuttua. Alkoi sataa. Ja yhtä äkkiä tulikin kaatamalla vettä taivaalta. Hotellilla oli tylsää kun oli märkää. Huomasimme että autotien toisella puolella vuorelta päin alkoi valumaan ihan hirveesti mutaa ja vettä. Joka valui hiljalleen koko hotellin läpi. Alakerran lattialla oli pohkeisiin asti vettä ja virta kova. Autot teillä valuivat veden voimasta toisia päin. Jännitystä toiseksi viimeiseen päivään. Saimme toiselta hotellilta ilmaitset huoneet viimiseksi yöksi. Ja omasta hotellilta omistaja auttoi kantamaan laukkujamme. Saimme tosin aika vihaiset ilmeet kun kuljille kuraset kengät jaloissa hienossa hotellissa. Mutta oli kivaa ja jäi kiva muisto.

Yllätystapaaminen Turkissa

Toukokuussa 2015 lähdimme perheemme kanssa äkkilähdöllä Turkin lämpöön. Emme olleet puhununeet matkasta kenellekkään, joten kukaan ei myöskään tiennyt missä olimme. Heräsimme seuraavana aamuna ja menimme hotellin aamiaiselle, joka kuului osana pakettiin. Hetken kuluttua kuulin jonkun sanovan nimeni, mutta ajattelin että varmaan joku saman niminen henkilö oli jossain lähistöllä. Nimi kuitenkin sanottiin uudestaan ja nyt paljon lähempänä. Käännyin ja huomasin oman sikoni perheineen seisovan vieressäni. En voinut uskoa silmiäni, että sisko jota en ollut yli vuoteen nähnyt seisoi siinä perheensä kanssa. Mietin kuinka pieni maailma voikaan olla. Eri lentoyhtiö, eri matkan tarjoaja ja eri paikkakunnat missä asumme. Minä Kuopiossa ja siskoni Kokkolassa. Siskoni perheineen olivat lentäneet Kokkolasta ja minä Helsingistä. Samaan ajankohtaan, samaan kaupunkiin ja samaan hotelliin. Loppu matka sujuikin ihanasti yhdessäolon merkeissä ja auringosta nauttiessa. Joksikin osa ajasta meni kyllä sairaalassa. Avopuolisoni oli raskaana ja sai jonkun mahataudin ruuasta ja joutui nesteytykseen. Uskoakseni tällainen yhteensattuma on pienempi kuin lottovoiton mahdollisuus. No nyt ehkä lotossa voiton mahdollisuudet ovat menneet, mutta muisto matkasta rakkaan siskoni seurassa on arvokkaampi kuin voittot lotossa yhteensä.