21.12.2016

Lue jouluiset #Matkastoorit: ”vartija luotti mummin vaarattomuuteen”

kissa_5joulu

#Matkastoori-kilpailussa pyydämme teitä kertomaan  matkamuistojanne. Saimme mahtavia muistoja joulun vietosta kaukomailta. Tässä muutamia tarinoita.   

Kisaan voit osallistua joko jättämällä tekstitarinan tai kuvaamalla videon omasta matkastoorista Instagramiin, jakamalla sen kilpailuun hashtagilla #matkastoori ja tägäämällä käyttäjän @MatkaTravelFair.

Kilpailun pääyhteistyökumppani on Apollomatkat. Mukana myös Matkavekka ja Touring Cars.

Erilaisia jouluperinteitä Balilla

Joulu 2006 Balilla oli erilainen. Luminietosten sijaan hiekkaranta ja viidakko ja villasukkien sijaan topit ja shortsit. Viidakon keskellä hotellissa lähimpien kanssa jouluillallinen, johon kuului kinkun sijasta kalkkunaa. Pandan suklaakonvehtien sijasta söimme jouluhalkoa. Isäni pukeutui joulupukiksi, joka tarjosi minttuviinapullosta naukkuja.

Joulu Roomassa

Opaskirjat oli luettu, opiskeltu italiaa, ommeltu syvät taskut vaatteisiin ja ostettu hälyttimet varkauksien varalle.Koneeseen nousun aika! Turvatarkastuksessa talvikenkien liukuesteet hälyyttivät. Korviavihlova hälytys hotellin aulassa. Huoneeseen ei voinut mennä ennen kuin syy löytyi. Laukussa eskarilaisen turvaranneke. Taxi odotti ja Vatikaaniin pääsimme tilatuilla lipuilla ennen paavin puhetta siltä varalta, että tulisi terrori-isku puheen aikaan. Vatikaanista suoraan jonottamaan Sikstiniläiseen kappeliin.Ruumiin tarkastuksessa syvät taskuni alkoivat soida. Vartia vaati nähdä mitä taskuissani oli. Olin piilottanut suuret setelit ja sulkenut hakaneulalla taskut pöksyjen sisäpuolelta. Mahtoiko olla takista irronnut nappi, joka siellä hälyytti. Näytin vartialle, että en ala housuja laskemaan yleisellä paikalla vaan jätän kappelin väliin. Muu perhe riemuitsi. Lopulta vartia luotti mummin vaarattomuuteen ja päästi ihailemaan taideteoksia ja jouluseimen loistoa.

Väsyneinä otimme ensimmäisen tarjolle tullen taxin vaikka meitä oli yksi esikoululainen henki liikaa. Kuljettaja ei vienyt meitä hotelli kujalle vaan jätti matkan päähän. Sovittu hinta 25€ maksettiin 50€n setelillä. Kuljettaja taikoi sen kympiksi.Meillä ei ollut todisteita! Maksettiin siis 65€ ja opittiin pitämään pientä rahaa lompsassa. Apostolin kyydillä kuljettiin siitä alkaen nähtävyyksiä ihailemassa. Ylhäällä Villa Borghesen 688 hehtaarin puistossa onnistuimme vuokraamaan polkuauton kiitos muistivihkoon liimaamani passin kopion.Henkilöpaperimme olimme jättäneet hotellin tallelokeroon. Vihko jäi pantiksi.Koko matkan ajan meitä suosineessa aurinkoisessa 15 C n lämmössä hurjastelimme tekojärvelle ja pitkin puistokäytäviä etsien WC-rakennusta. Turhaan. Niin museorakennukset kuin yleiset käymälät olivat kiinni ja jouduimme turvautumaan nurkkaukseen, jossa viemäri ilman riukua ollut monen käytössä.

Palautimme ajopelimme ja sain rakkaan muistivihon hallintaani. Hali miehelle siitä, että saimme lepuuttaa mukulakivillä rasittuneita jalkojamme polkimilla ja 6-vuotias sai istua edessä tavaratelineellä.Eikä häntä tarvinnut kantaa. Hotellimme runsaalla ja monipuolisella aamiaisella ja mehukkailla pizzoilla ja prameilla jäätelöannoksilla selvisimme päivistä pimeän tuloon saakka. Kuutamossa kujilla joskus ilta kuuden aikoihin löysimme aina viiden hengen pöydän vapaana ja kanta-asiakkaat jäivät joskus istumaan ulkona viilenevässä illassa. Kokonaisena paistettu jouluporsas oven vieressä sai herkällä hajuaistilla varustetun lapsen epäluuloiseksi ja hän katseli kauan tonttulakissaan ikkunan takana seuraavassa paikassa ennen kuin uskalsi tulla maistamaan juhla-aterian antimia. Paikallisten lapset olivat jossain toisaalla joulua viettämässä. Moottoripyörät katuvarsilla, koirat hallitusti, roskaamisesta sakot.

Nuorin ja vanhin meistä sammui vuoteeseen virvoiteltuaan bidealtaassa väsyneitä jalkojaan ja pelattuaan muistipeliä. Iltarukous jäi puoleen väliin kun Nukku-Matti heitti unihiekkaa. ´Keskiikäiset´ lähtivät vielä ostoksille tai katsomaan urheilua lähiravintolaan. Yritys saada puhelimella selville olivatko he joutuneet ryöstetyiksi ja/tai pahoinpidellyiksi epäonnistui. Kaikki rikolliset joista opaskirjat varottivat olivat ilmeisesti vapaalla joulun. Paluumatkalle Hotellin henkilökunta tilasi taxin oven eteen. Pienimmälle oli pieni tuoli matkalaukkujen joukossa. Kuljettaja ajeli pikatietä reippaasti toisia ohitellen ja välillä keskisormea näytellen. Tyttäreni oli kauhuissaan ja kielsi minua vitsailemasta.Kuljettajan vieressä mittaria seurannut isä sanoi vauhdin olleen 140 … kotona 160km/t Perillä laukut ja nukahtanut lapsi nostettiin takaluukusta ulos. Alkoi oikean portin ja verovapaiden kauppojen etsiminen. Nyt olin mielestäni tarkistanut kaikki vaatteeni, etteivät hälyttimet alkaisi soida. Puolinukuksissa oleva virkailija kehotti riisumaan liivini hihnalle. Se jäi kiinni pimiön helmoihin. Yritin viittoilla ja hihkua hänelle, kun en ylettynyt siihen omin käsin, mutta hän oli ilmeisen huonokuuloinen. Tuli taas ruuhkaa. Matkaseurani katseli tapausta naureskellen, kun nainen viimein inhon ilme kasvoillaan poisti peukaloetusormiotteella liivini nauhalta.

Kotimaassa oli tullut talvi. Auton lukko oli jäätynyt kiinni. Otimme kaksi taksia kukin koteihimme. Perille päästyämme soi puhelin. Kotiavain oli jäänyt Roomaan lähtiessä autoon. Aamulla sitä lähdettäisiin hakemaan lukkosulan kanssa. Lukkosula oli sitten kuitenkin unohtunut. Lentokentältä oli saatu kuumaa vettä auton lukon sulatukseen. Unelmamatka oli onnellisesti ohi. Italialaiset olivat mainettaan paljon rehellisempiä. Hotellin aamiaspöytään unohtamani tarkkaan vartioimani käsilaukkukin tuotiin täytenä takaisin. Roomaantuloaamuna vesisade oli puhdistanut ilman. Mussolinin rakennuttamat talorumilukset saivat anteeksi olemassaolonsa, kun olimme saaneet heittää lantin Fontane de Treviin, kurkistaa Pantheonin oven raosta ja kuunnella joulumessua. Arrividertsi Rooma.

1990-luvulla Meksikossa

Sijoittuu jouluun ja uuteen vuoteen 1990-luvulla matkastani Mexicoon. Tuolloin oli menossa Persialahden sota. Tästä matkasta jäi lähtemättömästi mieleen ensiksi jo se että veimme mukanamme tuliaiseksi folioon käärityn kalakukon. Tuohon aikaan turvatarkastukset olivat tiukat, mutta kalakukkoon eivät kiinnittäneet huomiota Helsingin eikä Amsterdamin, jossa oli koneen vaihto, kentillä. Olimme 3 viikkoa siellä. Osan ajasta Queretarossa, Mexico cityssä ja Acapulcossa. Lähdimme Acapulcoon Mexico citystä Uuden Vuoden aattoyönä autolla. Autossa meitä oli 4 aikuista ja 3 eri ikäistä lasta. Nuorin 1v.6kk. Yksi aikuisista oli paikallinen. Olimme ajaneet jonkun aikaa kun erään kylän kohdalla meidän autosta lähti valot. Pysäköimme ns. luukkukioskin (seinässä pieni ikkuna joka toimi kioskina) eteen ja tämä paikallinen lähti hakemaan apua tästä kioskista. Kioskissa oleva mies käski meidän olemaan autossamme sen ajan ja autoa ei suositellut siirrettävän. Siellä me koko väki sitten istuimme pimeässä ja ohikulkijoina oli humaltuneita nuoria miehiä. Voi sitä jännityksen tunnetta kun ei tiennyt kuinka tässä kävisi. Vihdoin kioskin pitäjä löysi rekkakuskin joka tuli auttamaan meitä pulasta. Hän ei saanut valoja korjattua muuten kuin vetämällä piuhat suoraan akkuun niin että meillä oli pitkät kokoajan päällä. Matkamme jatkui vuoristoista mutkatietä pitkät päällä. Voi niitä tööttäyksiä joita vastaantulijat raivoissaan tööttäilivät. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa. Muistan ikuisesti sen tunteen kun saavuimme aamulla yhdeksän aikaan Acapulcoon. Laskeuduimme vuorilta alas Acapulcoon ja vastassa oli trooppisen kostea ja lämmin ilma. Se kaikki matkan jännitys häipyi mielestä kun aurinko ja sen lämpö alkoi hyväilemään jännittynyttä kehoa.

osta cialista